Kääntääkö Sipilän ”Suomi-alusta” potilaiden tietojen käsittelyn päälaelleen?

Kääntääkö Sipilän ”Suomi-alusta” potilaiden tietojen käsittelyn päälaelleen?

Vaikka lämpötila Porissa on ainoastaan 17 astetta, Suomi-areena käy kuumimillaan ja tietosuojauutiset.fi seuraa tapahtumia etänä. Pääministeri Sipilä aloittikin viikon linjaamalla potilastietojen tietosuojan uusiksi tulevaisuutta varten ja kertomalla, että hallitus tulee käynnistämään potilastietojärjestelmien ”Suomi-alustan” kehittämisen johon muut Sote-sektorin järjestelmät liittynevät. Sipilän linjauksista kertoivat muun muassa Mtv3.fi ja Uusisuomi.

Kuullostaa hallitusohjelman kärkihankkeiden mukaiselta digitaalisuuden ja sote-uudistuksen edistämiseltä. Samalla käännetään myös potilastietojen käsittelyn perusperiaatteet ylösalaisin. Nykyinen kansallinen sääntely on lähtenyt siitä, että potilaan tietoja luovutetaan sivulliselle (kuten toisessa toimintayksikössä toimivalle terveydenhuollon ammattilaiselle) lähtökohtaisesti ainoastaan potilaan kirjallisella suostumuksella. Tästä perusperiaatteesta Sipilä olisi nyt luopumassa ja tilalle tuotaisiin potilaan aktiivisuutta edellyttävä kielto-oikeus.

Sääntelyn päivittämiselle on syntynyt tarve myös tietosuoja-asetuksen voimaantuloa valmisteltaessa. Sääntelyn vähimmäistaso asetetaan tulevaisuudessa potilastietojenkin osalta tietosuoja-asetuksessa. Tietosuoja-asetuksen 9(2)(h) artiklassa todetaankin, että terveystietoja saa käsitellä esimerkiksi terveyshuolollisen hoidon suorittamiseksi jäsenvaltion lain perusteella tai terveydenhuollon ammatillaisen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Ehkäpä tuohon sopii Suomi-alusta rajapintoineen.

Sipilän tietosuojalinjausta pitää kuitenkin myös arvioida suhteessa asetuksessa ilmaistuun tavoitteeseen ”oletusarvoisesta tietosuojasta”. Tietosuoja-asetus lähtee siitä, että oletusarvoisesti palveluissa ja järjestelmissä pitäisi pyrkiä rajaamaan käsittelyn laajuutta ja tietojen saatavilla oloa. Pyrkimyksenä on myös ollut tarjota rekisteröidyille (tai potilaille) pikemminkin mahdollisuus aktiivisesti hyväksyä laajempi käsittely – eikä edellyttää aktiivisia toimenpiteitä käsittelyn rajaamiseksi. Kysymys saa luonnollisesti yhä isomman merkityksen terveydenhuollon toteutuksen jakaantuessa yhä useammalle toimijalle (joista osa tulee mahdollisesti toteuttamaan käsittelyä myös kotimaan ulkopuolella).

Terveydenhuolto käy lävitse digitaalista murrosta, ja terveystiedon käsittelyn sääntelyn ennakoitava ja tasapainoinen järjestäminen on Suomen kannalta keskeinen edellytys tämän murroksen hyötyjen realisisoimisessa. Tarkoituksenmukaiselle tietojen jakamiselle ei pidä keksiä esteitä missä niitä ei ole, mutta uutta sääntelyä luotaessa pitää muistaa terveystietojen erityinen luonne ja eurooppalaisen sääntelyn tietosuojaa korostava perinne. Ja erityisesti pitää välttää soutamista ja huopaamista sääntelyn tasoa asetettaessa.