Onko Internetin tulevaisuus jo Kiinassa? Mitä ovat ”supersovellukset” ja miten ne tulevat vaikuttamaan tietosuoja-asioihin?

New York Times julkaisi mielenkiintoisen videon kiinalaisista Internet-yhtiöistä ja erityisesti pikaviestipalvelu WeChatista. Lehden mukaan Internetin tulevaisuus on jo Kiinassa.Väite ei ole täysin uusi, esimerkiksi eräs venture-rahoituksen parissa työskentelevä tuttavani sanoi viime vuoden Slush China -tapahtumassa Kiinan olevan ainakin vuoden verran länsimaita edellä sosiaalisen median kaupallistamisessa.

Jos New York Times ja tuttavani Pekingissä ovat oikeassa, tietosuoja-asioista kiinnostuneiden lienee syytä pitää sosiaalisen median palveluiden kehitystä Kiinassa silmällä, jotta tietää mitä seuraava vuosi voi tuoda tullessaan.

Asuin Pekingissä ja Shanghaissa vuosina 2011–2013 ja ruohonjuuritasolta oli todella mielenkiintoista seurata kiinalaisten Internet-yhtiöiden kehittymistä jättimäisin harppauksin. Kiinnostuin aiheesta siinä määrin, että kirjoitin näistä yhtiöistä jopa graduni. Kiinan kekseliäistä mobiilisovelluksista mielenkiintoisin on kiistämättä WeChat. Kyseessä on suomalaisillekin Supercellin myötä tutuksi tulleen teknologiayhtiö Tencentin kehittämä pikaviestipalvelu, josta käytetään toisinaan käsitettä ”supersovellus”.

Supersovellus WeChat muistuttaa ulkoisesti jokseenkin Whatsappin ja Facebookin mobiiliversion risteytystä, mutta WeChat on paljon muutakin kuin kanava kuulumisten vaihtamiseen ja kissakuvien jakamiseen. WeChat on kasvanut muutamassa vuodessa omaksi ekosysteemikseen, jonka ympärille on rakentunut huomattava määrä mitä erilaisimpia palveluita.

WeChatin avulla voi maksaa mitä vain kahvikupista kotivakuutukseen tai taksimatkaan. Sovellus toimii myös tehokkaasti integroituna verkkokauppa-alustana, jonka kautta voi tilata vaikkapa uudet tennarit muutamalla klikkauksella. WeChatilla voi myös siirtää kätevästi rahaa kaverille. Kaikki yhdessä sovelluksessa. On suorastaan helpompaa luetella ne ominaisuudet joita WeChat-ekosysteemissä ei vielä ole kuin selittää, että mitä kaikkea WeChatin avulla on mahdollista tehdä. WeChatista on povattu roolimallia muun muassa Facebookille. Piilaaksossa ja maailman muissa teknologiakeskittymissä on epäilemättä monta kunnianhimoista yritystä, jotka haaveilevat WeChatin kaltaisesta asemasta omalla päämarkkina-alueellaan.

Kuten New York Times videollaan nostaa esiin, on WeChatin kaltainen supersovellus mielettömän kätevä palvelu, mutta supersovellukset tulevat keräämään myös ennennäkemättömällä tarkkuudella valtavan määrän henkilötietoja käyttäjistään yhden palveluntarjoajan palvelimille. WeChatin kaltaisen ekosysteemin saavuttaminen edellyttää sitä, että supersovelluksella on suunnaton määrä käyttäjiä. WeChatilla on Kiinassa yli 600 miljoonaa aktiivista käyttäjää, eli käytännössä lähes jokainen älypuhelimen omistaja käyttää WeChatia. Tämän kaltaisia supersovelluksia ei siis tule todennäköisesti olemaan länsimaissa kahta tai kolmea enempää.

Mikäli Internetin tulevaisuus on jo Kiinassa, niin vaikuttaa siltä, että seuraava ekosysteemien sota tullaan käymään siitä, että kenestä tulee länsimaiden WeChat. Ekosysteemien sodat ovat perinteisesti kiinnostaneet kilpailuviranomaisia, mutta supersovelluksen keräämä henkilötietojen määrä ja ennen kaikkea kerätyn datan laatu voi saada myös tietosuojaviranomaiset aktiivisesti mukaan. Henkilötiedoista puhutaan tuon tuosta aikakautemme uutena öljynä. Jos kerran henkilötiedot ovat uusi öljy, niin tulee väistämättä mieleen, että suhtautuvatko lainsäätäjät Euroopassa ja Yhdysvalloissa älypuhelinten supersovelluksiin uutena Standard Oilina?