Onko EU todella tekemässä lopun suomalaisten verotiedoilla mässäilystä? Ei ole

Onko EU todella tekemässä lopun suomalaisten verotiedoilla mässäilystä? Ei ole

Tänään torstaina moni media on uutisoinut väitteen, jonka mukaan tietosuoja-asetus tekisi lopun verotietojen julkisuudesta. Olemme eri mieltä.

Viime vuoden verotietojen tultua julki suomalaisessa mediassa on taas mässäilty suomalaisten tulotiedoilla. Samalla mediassa on levinnyt väite, että tietosuoja-asetus olisi tekemässä lopun verotietojen avoimesta jakamisesta. Esim. Talouselämän artikkelissa on arveltu, että Suomi joutuisi luopumaan verotietojen julkisuudesta ennen tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamista vuonna 2018.

Huoli verotietojen julkisuuden kuolemasta on mielestämme ennenaikainen.

Sinänsä on itsestään selvää, että verotiedot tälläkin hetkellä täyttävät henkilötiedon kriteerit. Suomessa verotietoja koskeva uutisointi perustuu toisaalta julkisuuslakiin (=verotietojen julkisuus) ja henkilötietolain soveltamisrajoituksiin (=henkilötietolakia ei pääosin sovelleta kun henkilötietoja käsitellään toimituksellisiin tarkoituksiin). Toisin sanoen kyseessä on perustuslaissakin säädetty viranomaisten asiakirjojen julkisuus sekä sananvapaus.

Toimituksellisen käytön rajoja koeteltiin korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa KHO 23.9.2009 T 2303, jossa oli kyse juuri ns. verokalenterin julkaisusta. Tuomiossa katsottiin, että verotietojen julkaisu Veropörssi-lehdessä lähes sellaisenaan ei täyttänyt toimituksellisen tarkoituksen kriteeriä, vaan käsittelyyn oli sovellettava henkilötietolakia kokonaisuudessaan. Asiaan otti kantaa myös EY:n tuomioistuin (asia C‑73/07), ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin (2015-8:1/1), missä asian käsittely on edelleen osittain kesken. Tuomio koski nimenomaan Veropörssi-julkaisua, jonka ainoa tarkoitus oli julkaista henkilöiden tulotietoja.

Tuomio ei kuitenkaan vaikuttanut perinteisten mediatalojen verotietojen käyttöön, ja lukuisat johtavat suomalaiset mediatalot julkaisevat laajalti suomalaisten verotietoja välittömästi niiden tullessa julkisiksi. Verotietojen pohjalta tehdään monenlaisia uutisia, arvioidaan eri yhteiskunnan sektorien korkeimpia tuloja sekä erilaisten julkisuuden henkilöiden tulotietoja. Lisäksi monet mediatalot ylläpitävät hakupalveluita, joiden perusteella pystyy hakemaan esim. kaikkien yli 100.000 euroa ansainneiden tulotiedot. Useissa medioissa verotietoihin on vielä lisätty historiatieto, jolloin voidaan seurata henkilön tulojen kehittymistä vuosien yli. Verotietojen julkinen käsittely mediatalojen toimesta on siis todella laajaa.

Miten tietosuoja-asetus vaikuttaa nykytilanteeseen?

Verotiedot tulevat lähes varmasti pysymään julkisina jatkossakin. Tietosuoja-asetus sallii viranomaisille 86 artiklan oikeuden luovuttaa viranomaisten hallussa olevia henkilötietoja jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Tietosuoja tulee huomioida kansallista lainsäädäntöä säädettäessä, mutta kansallinen harkintavalta lienee tältä osin varsin laaja: viranomaisten asiakirjojen julkisuus on länsimaisen demokratian kulmakiviä.

Entä median asema jatkossa? Siitä on tietosuoja-asetuksen mukaan artiklan 85 säädettävä kansallisessa lainsäädännössä: Asetus nimenomaan määrää, että medialle on kansallisessa lainsäädännössä annettava vapauksia ja poikkeuksia lukuisiin Asetuksen määräyksiin. Myös sananvapaus on länsimaisen demokratian kulmakiviä, ja Suomessa media on ollut lähes kokonaan tietosuojasääntelyn ulkopuolella. Arvelemme siksi, että Suomessa medialle pyritään antamaan laajoja toimintavapauksia.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tietosuoja-asetus jatkossa ei soveltuisi mediaan. Päinvastoin, odotamme, että tietosuoja-asetus tulee muuttamaan median mahdollisuuksia käsitellä henkilötietoja. Tällä hetkellä mediatalojen ei tarvitse toimituksellisessa työssään huolehtia henkilötietolaista oikeastaan laisinkaan. Jatkossa tietosuoja-asetus soveltuu määrätyin poikkeuksin.

Verotietouutisointi tuskin säilyy nykyisessä muodossaan ja laajuudessa: voidaan esimerkiksi perustellusti kysyä, mitä journalistisia tarkoituksia täyttää tuhansien henkilöiden verotiedot sisältävä hakupalvelu, joka lukuisten mediatalojen verkkopalveluista löytyy. Hakupalvelu sinänsä ei sisällä mitään toimitettua sisältöä vaan henkilön verotiedot jotakuinkin sellaisenaan. Voiko näin laaja hakupalvelu, joka ei sisällä mitään toimituksellista aineistoa, olla journalistisia tarkoituksia koskevan poikkeuksen piirissä? Mielestämme ei voi.

Emme siis yhdy näkemykseen että tietosuoja-asetus tekee lopun suomalaisten verotietojen julkisuudelle, mutta odotamme, että verotietojen jakaminen mediatalojen verkkopalveluissa tulee supistumaan.

Helsingin Sanomissa Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on tänään päätynyt samankaltaisiin johtopäätöksiin.