Voidaanko tiedustelulainsäädännöllä tehokkaasti torjua terroritekoja?

2-kuvaWTukholman perjantaisesta terrori-iskusta epäillyn tekijän tiedetään osoittaneen verkossa sympatiaa islamistisia äärijärjestöjä, kuten Isisiä kohtaan. Ruotsin poliisi vahvisti jo aiemmin mediassa olleet tiedot asiasta sunnuntaina. Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon mukaan epäilty ei kuitenkaan ole ollut Säpon aiemmissa rekistereissä, joskin hänestä on yksittäisiä tietoja viime vuodelta.

Säpo alkoi ylläpitää rekisteriä tiettyjä äärijärjestöjä sympatisoineista henkilöistä terrorismirikosten ehkäisytarkoituksiin viime kesänä sen jälkeen, kun Ruotsin tietosuojavaltuutettu (Datainspektionen) näytti vihreää valoa Säpon aikeille. Rekisteriin merkitään tietoja henkilöistä, jotka osoittavat sympatiaa sellaisia kansainvälisesti tunnistettuja terroristijärjestöjä kohtaan, jotka aktiivisesti kehottavat seuraajiaan tekemään terroritekoja järjestön nimissä. Ruotsissa on vuodesta 2009 lähtien ollut vahva ja keskustelua herättänyt tiedustelulainsäädäntö, joka antaa puolustusministeriön alaiselle signaalitiedustelua tekevälle FRA:lle (Försvarets radioanstalt) toimivallan kuunnella kaikkea Ruotsin rajojen yli kulkevaa viestiliikennettä kuten puheluita, sähköposteja ja internetiä terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta torjuakseen. Säpon onkin kerrottu saavan puolustusviranomaisilta kasvavissa määrin tietoa sellaisista henkilöistä, joiden tiedetään sympatisoineen äärijärjestöjä.

Suomessa varsinaista tiedustelulainsäädäntöä ei ole aiemmin ollut, mutta sitä valmistellaan parhaillaan. Siviili- ja sotilastiedustelulainsäädäntöjen valmistelua koskevat hankkeet etenevät kahden ministeriön, sisäministeriön ja puolustusministeriön alaisuudessa, mutta hankkeet pyritään toteuttamaan samassa aikataulussa. Ministeriöiden asettamien, lakeja valmistelevien työryhmien toimikausi päättyi 28.2., mutta työryhmien työn lopputuloksia ei ole vielä julkaistu. Tietosuojauutiset.fi:n toimitustiimi odottaa malttamattomana lisätietoja aiheesta.

Tiedustelu on perustuslaillisesti hankala kysymys, sillä tiedustelulla puututaan syvälle yksilöiden perustuslain 10 §:llä suojatun yksityisyyden eri osa-alueisiin, etenkin luottamuksellisen viestinnän suojaan. Perustuslain perusoikeussäännökset eivät kuitenkaan ainakaan yleisesti voi olla sillä tavoin ehdottomia, ettei niitä voisi missään laajuudessa tai millään edellytyksin rajoittaa. Perusoikeuksien muodostamassa kokonaisjärjestelmässä onkin ominaista, että sen sisältämien yksittäisten elementtien kesken vallitsee jännitteinen suhde: Yhden yksilön oikeudet ja vapaudet on sovitettava yhteen toisten yksilöiden oikeuksien ja vapauksien sekä koko yhteisön etujen kanssa.

Koska yksityiselämän suojasäännös kuitenkin sisältää ns. kvalifioidun lakivarauksen, joka rajoittaa niitä perusteita, joilla luottamuksellisen viestinnän suojaan voidaan puutua, tuli oikeusministeriön työryhmä tiedustelulainsäädännön valmistelun yhteydessä siihen johtopäätökseen, ettei tiedustelulainsäädäntöä kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarpeita vastaavalla tavalla voida nykyisen yksityiselämän suojasäännöksen sanamuodon puitteissa toteuttaa. Tästä syystä työryhmä on mietinnössään 41/2016 ehdottanut perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojasäännökseen täsmennystä, jonka mukaisesti luottamuksellisen viestinnän suojaan puuttumisen mahdollistaisi jatkossa yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten torjunta (aiempi sanamuoto on ollut ”tutkinta”, mutta muutos ei muuta oikeustilaa siitä, millaiseksi se on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä vakiintunut) sekä tiedon hankkiminen sellaisesta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Mietinnön mukaan tällaisella muulla vastaavalla kansallista turvallisuutta uhkaavalla toiminnalla tarkoitettaisiin ”valtiojärjestystä tai yhteiskunnan perustoimintoja uhkaavaa toimintaa”, esimerkiksi terrorismiin liittyvää toimintaa taikka väkivaltaista radikalisoitumista.

Kyetäänkö Suomessa tiedustelulla sitä koskevan lainsäädännön voimaan tultua torjumaan mahdollisesti Suomeen kohdistuvia taikka Suomessa suunniteltavia tai valmisteltavia, yhteiskunnan turvallisuutta uhkaavia rikoksia sekä muuta kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa, jää nähtäväksi, mutta lainsäätäjän vaakakuppi näyttäisi olevan vahvasti kallellaan yhteiskunnan ja kansallisen turvallisuuden turvaamisen puolelle, ja näyttäisi aikovan ottaa asiasta selvän. On odotettavissa, että sisäministeriön ja puolustusministeriön työryhmämietinnöissä otetaan kantaa tiedusteluvaltuuksien rajaamiseen siten, että viestinnän luottamuksellisuuden suojaan puututaan vain välttämättömissä määrin. Lopulta hankkeessa onnistuminen riippuu tietysti myös signaalitiedustelun toteutuksesta. Tiedonhankintalainsäädännön kehittämistarpeita pari vuotta sitten arvioinut tiedonhankintalakityöryhmä toteaakin mietinnössään vuodelta 2015, että toteutuksessa tulee pystyä varmistamaan tietoliikenteen mahdollisimman tehokas seulonta siten, että tiedustelutehtävän kannalta olennainen liikenne havaitaan ja tehtäviin kuulumaton liikenne jäisi haavin ulkopuolelle. Tehokkaasti ja perusteellisesti toteutetulla tiedustelulla nimittäin voidaan ehkäistä terroritekoja – talvella 2015 Säpo kertoi, että signaalitiedustelun avulla niitä oli tuolloin vuoden sisällä torjuttu kaksin kappalein. Mutta aina on riski, että tiedustelun toteutuksen lopputulos on tehotonta massatiedustelua, jota harjoittamalla päädytään vain tarpeettomasti loukkaamaan yksilöiden perusoikeuksia kun ei osata päättää, ”ketä oikeastaan tulisi pitää riskinä”.

Lainsäädäntö muuttuu hitaasti ja tunnettu tosiasia on, että lainsäätäjän toimet ovat pikemminkin reaktiivisia kuin proaktiivisia, mikä jättää mahdollisuuden Tukholman perjantaisen kaltaisille surullisille tapahtumille. Olisiko ääriliikkeiden radikalisoitumista ruokkiva terrorismin vastainen sota jäänyt syttymättä, jos sen lähtölaukaus, 9/11 olisi saatu ennaltaehkäistyä? Jos lentomatkustamista olisi jo tuolloin seurattu yhtä viritetyillä turvallisuusjärjestelyillä kuin nyt? Tuskin ihan niinkään, mutta voimme vain arvuutella. Se on kuitenkin selvää, että turvallisuusympäristömme on muuttunut, ja radikalisoituneiden ääriliikkeiden toimet ovat tulleet jo todella lähelle. Tiedustelulainsäädännölle on tarvetta ja odotettavissa on, että asia nousee taas ainakin hetkellisesti tapetille nyt kun viikon sisällä kummassakin naapurivaltiossamme on rytissyt. Mutta olemmekohan tiedustelulainsäädännön valmistelun kanssa jo valmiiksi myöhässä?

Tietosuojauutiset.fi palaa varmasti aihepiirin äärelle, kun sisäministeriön ja puolustusministeriön työryhmien työn lopputuloksista on saatavilla lisätietoja.