Liikenne- ja viestintäministeriö: Suomalainen sähköisen viestinnän välitystietojen säilytysvelvollisuus täyttää EU-lainsäädännön vaatimukset

MobiraTietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä eduskunta edellytti, että sähköisen viestinnän välitystietojen säilytysvelvollisuuteen liittyviä kysymyksiä tulee pohtia lain voimaan astumisen jälkeen siinä vaiheessa, kun aihepiiristä on EU-tasolta saatavissa tietoyhteiskuntakaaren säätämishetkeä tarkempia tietoja. Taustalla oli tietoyhteiskuntakaaren valmisteluunkin vaikuttanut EU-tuomioistuimen tuomio tapauksessa C-293/12 (Digital Rights Ireland), jossa tuomioistuin linjasi, että ei-tarkkarajaisen välitystietojen säilytysvelvollisuuden avulla toteutettu viestintäpalvelun käyttäjien valvonta ei ole suhteellisuusperiaatteen mukaista. Kun tuomioistuin vahvisti kantansa joulukuussa 2016 yhdistetyissä asioissa C-203/15 (Tele 2 Sverige ja Watson ym.) antamassaan tuomiossa, oli aika aihetta pohtivan työryhmän asettamiselle kypsä.

Liikenne- ja viestintäministeriön tämän vuoden maaliskuussa asettama työryhmä sai välitystietojen säilytysvelvollisuutta koskevat pohdintansa päätökseen kesäkuussa ja työryhmän selvitys työn hedelmistä julkaistiin juuri ennen juhannusta. Työnsä tuloksena työryhmä totesi, ettei akuutteja muutostarpeita tällä hetkellä ole. Työryhmän mukaan on tärkeää, että tietojen säilyttäminen on jatkossakin yksityiskohtaisesti rajattua ja säilytettyjen tietojen käyttö sallittu yksinomaan vakavien rikosten selvittämisen ja syyteharkintaan saattamisen tarkoituksiin. Tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n mukaisesti välitystietojen säilyttämiseen ovat velvoitettuja tietyt sisäministeriön päätöksellään nimeämät, yleistä teletoimintaa harjoittavat teleyritykset. Välitystietoja säilytetään pakkokeinolaissa määritellyn vakavan rikollisuuden selvittämisen ja syyteharkintaan saattamisen tarkoituksiin. Viranomaisille näitä tietoja voidaan antaa tuomioistuimen päätöksellä.

Tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n sääntelyvaikutus ulottuu vain teleyrityksiin eikä säännös siis koske laajaa kirjoa sellaisia muita viestinnän välittäjiä, kuten pikaviestintäsovellusten ja sosiaalisen median viestinnän palveluntarjoajia, jotka toiminnassaan vain hyödyntävät teleyritysten tarjoamia viestintäverkkoja. Tällaisissa muiden viestinnän välittäjien tarjoamissa viestintäkanavissa käyttäjille näkyvä palvelu tuotetaan yleensä käyttäjien päätelaitteissa ja palveluntarjoajan järjestelmissä. Palvelu toimii internetyhteyspalvelun päällä käyttäjän internetyhteyspalvelun tarjoavasta teleyrityksestä riippumattomasti (ns. ”over the top”, mistä syystä tällaisia palvelutoteutuksia kutsutaan myös työryhmän selvityksessä tuttavallisesti OTT-viestintäpalveluiksi).

Koska OTT-viestintäpalveluiden toteutus poikkeaa teknisesti esimerkiksi tekstiviestipalvelun toteutuksesta, jää OTT-viestintäpalveluiden käytöstä suomalaisten teleyritysten haaviin vähemmän tietoja: teleyrityksen säilytysvelvollisuuden kannalta kahden päätelaitteen välillä tapahtuva viestintä on tavanomaista IP-liikennettä, jota ei tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti tallenneta. Suomalaiselle teleyritykselle OTT-viestintä näkyy vain yhteyksinä päätelaitteiden ja palvelinten välillä ilman tarkempaa tietoa viestinnän yksityiskohdista.

Vaikka suoranaisia muutostarpeita ei tunnistettukaan, huomioi työryhmä sähköisen viestinnän toimintaympäristön voimakkaan murroksen mahdollisena sääntelyssä jatkossa huomioitavana seikkana: OTT-viestintäpalveluita käytetään Suomessa yhä kasvavissa määrin ja perinteisiä viestintäpalveluita yhä vähemmän. Työryhmä esitti, että arvioiden mukaan esimerkiksi yksin pikaviestisovellus WhatsAppilla on Suomessa jopa 2,3 miljoonaa aktiivista käyttäjää. Tätä kehitystä eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta ennakoi jo tietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä. Tuolloin antamassaan mietinnössä LiVM 10/2014 vp valiokunta piti perusteltuna, että jos jonkin tietyn palvelun merkitys rikostutkinnassa tulevaisuudessa olennaisesti kasvaa, voidaan nyt säilytysvelvollisuuden piirin ulkopuolelle jätetty tieto tai palvelu myöhemmin lisätä säilytysvelvollisuuden piiriin.

Työryhmän mukaan erityinen huomio tuleekin jatkossa kohdistaa kehittyvään EU-lainsäädäntöön. EU:n sähköistä viestintää koskeva yleinen sääntelykehys (ns. puitedirektiivi 2002/21/EY) on parhaillaan unionin lainsäätäjän arvioinnin alaisena (ehdotus täällä), minkä lisäksi sähköisen viestinnän tietosuojasääntelyn tarkastaminen etenee ePrivacy-asetuksen valmistelun myötä. Osana tätä arviointia tarkastellaan, miltä osin sähköisen viestinnän sääntelyä on tarpeen laajentaa teknologianeutraaliuden periaatteen mukaisesti myös OTT-viestintäpalveluihin mikä, ottaen huomioon näiden palveluiden yhä kasvava suosio, on vähintäänkin perusteltua. Onkin syytä ottaa huomioon, että suomalaisen lainsäädännön muuttamisen tarpeet voivat myös välitystietojen säilyttämisen osalta muotoutua ja täsmentyä vielä lähitulevaisuudessa.